Älykkyysosamääräni on 81
Ja olen ylpeä siitä.
Äly on semmoinen resurssi, että sitä kullakin on omasta mielestään kutakuinkin sopivasti, kuten myös huumorin ymmärrystä.Omaani olen siinä mielessä tyytyväinen, että esimerkiksi Koskenkorvan koskenkorvapitoisuuteen verraten sitä on lähes tuplamäärä.
Turhan älykkäänä joutuisi heti pohtimaan, pilkistääkö blogisanomien taikkaKilpir Jäädykepiirik Krapulablogin mainesanojen läpi satiirintynkä elikkäs pieni vittuilu, mutta nyt en joudu uhraamaan asialle ajatustakaan, vaan otan kaiken, Seppo Kyllösen tavoin, ähkyen vastaan. Kumpaakin blogia rakastan varauksetta.
Moroskoopin kolmannen (no neljännen sitten...) tulemisen jälkeen tein pyhän päätöksen asettua päivänblogistiikan ulkopuolelle, mutta kun tämä nyt meni siltä osin suutariksi kumminkin, niin ehkä minä ainakin Sedikselle olen selityksen velkaa, kun olen häntä julkisesti nylkyttänyt nilkkaan homoerotiikan termein.
Niin, katsopas Sedis! Kun silloin aikoinaan jonkin infantiilin tarinan blogissa kerroin, kommentoit sinä sitä tyttäresi kautta, mistä minä tietysti olin sanomattoman ylpeä. Mutta silloin aikoinaan kävi minulle semmoinen lapsus, - ja Sedis oli siis vallan tuntematon nimi tuolloin vielä - että luulin sinua ensin naiseksi. Kun minä selasin sinun siihenastisia kirjoituksiasi, olin lähes yhtä haltioissani kuin sittemmin pettynyt siihen, että paljastuit kuitenkin mieheksi. Sen jälkeen tunteeni blogiasi kohtaan ovat aina olleet -ilman sinun syytäsi- ristiriitaiset. Tunnekuohun vakavuutta voisi negaation kautta verrata siihen, että Krapulablogin emäntä paljastuisi yhtenä päivänä hemaisevaksi blondiksi. Ymmärrät varmaan ja antanet anteeksi?
Jos tietäisin, mitä pateettinen tarkoittaa, uskoisin sen kutakuinkin kuvaavan sitä tuntoa, jossa tätä blogia ollaan taas tyrkyttämässä luettavaksi. Niin surkuhupaisalta kuin se kuullostaakin, aloin kovin kaivata taas semmoista kommunikaation kanavaa, jonne sielunsa laskiämpärin saa selittämättä satunnaisesti tyhjentää.
Nyt minulle riittää, että kaikki te tämän listallenne tähän mennessä tilanneet ja alussa kommentoineet silloin tällöin vilkuilette. No jaa, teidän ihanien lisäksi minä rehellisesti sanoen Ainailonan haluaisin ja Länkytyksen Mikon, vielä.
Äly on semmoinen resurssi, että sitä kullakin on omasta mielestään kutakuinkin sopivasti, kuten myös huumorin ymmärrystä.Omaani olen siinä mielessä tyytyväinen, että esimerkiksi Koskenkorvan koskenkorvapitoisuuteen verraten sitä on lähes tuplamäärä.
Turhan älykkäänä joutuisi heti pohtimaan, pilkistääkö blogisanomien taikka
Moroskoopin kolmannen (no neljännen sitten...) tulemisen jälkeen tein pyhän päätöksen asettua päivänblogistiikan ulkopuolelle, mutta kun tämä nyt meni siltä osin suutariksi kumminkin, niin ehkä minä ainakin Sedikselle olen selityksen velkaa, kun olen häntä julkisesti nylkyttänyt nilkkaan homoerotiikan termein.
Niin, katsopas Sedis! Kun silloin aikoinaan jonkin infantiilin tarinan blogissa kerroin, kommentoit sinä sitä tyttäresi kautta, mistä minä tietysti olin sanomattoman ylpeä. Mutta silloin aikoinaan kävi minulle semmoinen lapsus, - ja Sedis oli siis vallan tuntematon nimi tuolloin vielä - että luulin sinua ensin naiseksi. Kun minä selasin sinun siihenastisia kirjoituksiasi, olin lähes yhtä haltioissani kuin sittemmin pettynyt siihen, että paljastuit kuitenkin mieheksi. Sen jälkeen tunteeni blogiasi kohtaan ovat aina olleet -ilman sinun syytäsi- ristiriitaiset. Tunnekuohun vakavuutta voisi negaation kautta verrata siihen, että Krapulablogin emäntä paljastuisi yhtenä päivänä hemaisevaksi blondiksi. Ymmärrät varmaan ja antanet anteeksi?
Jos tietäisin, mitä pateettinen tarkoittaa, uskoisin sen kutakuinkin kuvaavan sitä tuntoa, jossa tätä blogia ollaan taas tyrkyttämässä luettavaksi. Niin surkuhupaisalta kuin se kuullostaakin, aloin kovin kaivata taas semmoista kommunikaation kanavaa, jonne sielunsa laskiämpärin saa selittämättä satunnaisesti tyhjentää.
Nyt minulle riittää, että kaikki te tämän listallenne tähän mennessä tilanneet ja alussa kommentoineet silloin tällöin vilkuilette. No jaa, teidän ihanien lisäksi minä rehellisesti sanoen Ainailonan haluaisin ja Länkytyksen Mikon, vielä.
posted by Makinen | 2:47 PM
12 Comments:
Ei se mitään. En minäkään ymmärrä Canadaa. Ilman muuta kippis ja anteeksi ja kiitos.
Don't worry! I don' t speak canadien either, but thanks and all the good things to you, too.
Niin, on hämmästyttävää kuinka usein partaani ajavat kampaajat luulevat minua ensin naiseksi! Olenkin ajatellut siirtyä viiksiin.
Mutta on siitä apuakin. Joka kerta kun korko katkeaa piikkareistani, on aina apu lähellä. Ainakin Intiassa.
Olen ajatellut julistautua feministipuolueeksi. Muut olisivat sitten vihreänä kateudesta.
Kun ihminen on joutunut luopumaan läheisistään niin usein kuin minä, rupeaa varovaiseksi kiintymyksessään. Alkaa niinku pelätä, että jos tää vaikka onkin huijaus. Mutta nyt se maailmanrauhaa suurempi joulutoive ilmineeraantui tänne ja uskallan luottaa (terkkuja vaan vaanilaan minultakin)!!!
(Uteliaisuuttani kysyisin: lisääntyikö tilaajien määrä tasatasaa kommentointien kanssa, vai miten osasit päätellä että olen sekä kommentoija että tilaaja?)
Moroskooppi, taidat olla varsinainen hanipurnukka.
Mulla on se kommentointimahdollisuus nyt olemassa.
Odotas vaan, kun mä olen Just Sopivasti hutikassa, niin mä tulen alushousuhuumori edellä sinne teidän kommenttilootaan.
Sedis:
Mutta jos julitaudut suoraan vihreäksi, niin eikö siinä menisi kumpikin kärpänen samalla iskulla?
Mun Äitis:
Pyydän anteeksi aiheuttamaani hämmennystä, mutta minä olen niin tämmöinen veljeni Jan.
Ei, kyllä se oli ihan haquammuntaa.
Kaura:
Onkohan hanipurnukka empatian asteikolla enemmän vai vähemmän kuin Kaura on geliaagikolle?
Herkku:
Hihhih on suurinta herkkuani.
Joo, kyllähän tää yks meitsulikin tänne aina tämän tästä vilkuilee ja kilttinä pikku puudelina jopa vipellän paikalle kun oikein nimeltä huudellaan. Ja varsinkin jos ja kun Sun Äitis käy nykimässä taluttimesta.
Räksytän vain sitten tuolla omassa kopissani, mutta siis silleen aika hiljaa ettei kukaan kuulisi tai loukkaantuisi.
Sediksestä puheen ollen melkein keksin sen kirjalle nimen tässä päivitystauon aikana, mut se valitsikin sitten sen tylsän.
Semmosia ne on, tiedemiehet.
Toisaalta en pidä saavutustani lainkaan huonona. Menenkin tästä lisäämään sen seeveeheni heti siihen vuoden 2001 merkinnän perään (Tehnyt kotiviiniä, jota yksi vieraista kehui eikä kukaan oksentanut).
Sonmoro, Moro! Täällä ollaan. Vaanilan luottamusindikaattori käynnistyy tunnetusti HITAASTI, mutta saattaa silti JOPA TOIVOTTOMISSA TAPAUKSISSA rytkähtää liikkeelle. Riippuu miten addiktoivaa törkyvä täältä löytyy. Ja kun on joulukin tulossa.
Sori kun KOROTIN ääntä...;=} Huudatuttaa niin, varo vaan!
Tässä se nyt nähtiin taas. Kun vain häpeilemättä vonkaa, voi joskus jotain saadakin. Kiva Mikko ja Ainailona. Enkä minä nyt, Ainailona, sillä tavoin heti meinannut, että vakilukemistoon, koska sinulla on niitä reunaehtoja, mutta kyllä minä ihan sinua varten tuohon blogikuvaukseen sen kissan väänsin, vaikka oikeasti olen siinä asiassa enempis Mikon linjoilla.
Vonkaamisen perusideahan on se, että kun kymmeneltä pyytää, yhdeltä saa. Ja sitten voi kehua kuinka se yksi vastaan ainakin niitä kymmentä. Eikös tämä tee kaikki onnellisexi.
Tulin tänne lueskelemaan kommentteja, kun mitään uuttakaan ei viime aikoina ole ollut tarjolla.
On ne hyviä! Loistavan säkenöivää kommentointia syntyy, kun maan parhaat voimat ovat paikalla. Paitsi Vt ja Sellisti ja PA ja Kuulis ja pari muuta taisi puuttua.
Et sitten ole ajatellut päivittää? Pitäis jotain kevennystä saada elämään!
Post a Comment
<< Home