Ikinä enää pelaa dägädägää

Kun Sami sovitti kaksikymppistä vaihtoautomaattiin, hänen vatsaansa kouraisi. Kone sylkäisi kupillisen kolikoita. Lihava taksikuski ontui ovesta sisään.

Se menee ensin vessaan, kuten viime yönäkin, ja ostaa sitten lihapiirakan munalla ja makkaralla, ja ison kahvin. - Laitat sitä kurkkusalaattia reilusti...

Sami oli luvannut mutsille ja Leppäselle ja... tai siis ei Lepäselle luvannut, vaan sanonut, että lopettaa sen pelaamisen, ja Vekalle, Störelle, Kautsille ja sen tyttöystävälle... mikä sen nimi nyt on, no kumminkin.

Tää on mun viimeinen kakskymppinen, minkä mä pelaan, Sami vannoi itselleen.

Jotenkin muuten vaikuttaa kansainväliseltä, kun osaa syöttää kolikoita peukalonliikeellä suoraan kourasta automaatin kolikkohahloon sillä tavalla ajattelematta. Klinks-klinks-klonks...klinks-klinks-klonks...klinks-klinks-klonks...

Eikä ninku sillä tavalla amatöörimäisesti eritellen, ihan ninku olis viimeiset menossa, vaikka olikin. Tilapäisesti siis, tietenkin.

Noissa vehkeissä, niissähän on sellainen systeemi, että kun tietää systeemin, niin pystyy voittamaan ihan kivasti. Stören jonkun kaverin serkku oli laivalla vetänyt monta tonnia. Se oli vaan aina tuplannut ja tuplannut, ja sitten se kone oli mennyt ihan sekaisin.

Monta tonnia.

Juuri kun Sami mietti, että vetäisikö apilat kiinni, se lihava taksikuski tuli siihen höpöttämään. Ei siinä pysty keskittymään. No niin, sinne meni.

Justiinsa kun Sami oli tavallaan ratkaisun edessä, niin sen taksikuskin piti tulla siihen. - Ei saatana, Sami mietti, - mä vien huomenna hylsyt Siwaan ja kerään kakskytsenttiset siitä keittiön munakupista. Pitää saada ainakin omat pois.

Kyllä ainakin omat pitää pois saada!