Voi Marjaana kulta

Kun Teuvo yhtenä aamuna heräsi, hän näki toisella silmällä joustinpatjan kulmasauman ja toisella makuuhuoneen muovimattoa hämärästi.
Hänen kielensä oli kuiva.
Jonkin verran kuolaa oli valunut petauspatjalle.

Oliko sitten illalla tullut otettua muutama lasi punkkua kumminkin?

Kun Teuvo tuli pikkuhiljaa tolkkuihinsa, alkoi myös katse tarkentua. Muovimatolla oli sinertävä alue. Hämäräreunainen ruutu.

- Mikähän ruutu se on, Teuvo ajatteli. - Mikä lie, sininen ja valkoinen.

Paitsi jos se on se Sulttaanipaketti, josta tuli illalla yksi käytettyä. Vai tuliko? Ei varmaa mielikuvaa, toivottavasti tuli.

Pakko skarpata, laskea ja varmistaa. - Ei saatana, täähän on ihan iskemätön paketti!

Tehtiinkö me se illalla? Juu, kyllä me tehtiin, miten tää sitten... voi vittu niin joo.

- Marjaana!
- Marjaana, hei!
- hmm...
- Muistatko, hei, miten se illalla meni, kun me ninku siis oltiin...
- Oltiin...?
- Niin kato kun tossa on, tai siis, kaikki tallella.
- Tallella, mitkä?
- No noi kumit siis, kortongit.
- Eihän ne voi olla kun me...
- No sitä mäkin tässä laskeskelin.
- ...
- ...
- Katopas kun siinä varmaan kävi niin, että...
- Onko sulla se kaukosäädin siinä jossain?
- Oota, on se joo tässä.
- Hitsi kun suuta kuivaa...
- Pitäskö mun lähtee aabeeceeltä lähtee hakeen jotain soodaa...
- Jos hei viittisit, niin olis vitun hieno juttu.
- Mä hei kipasen, kun mä vaan löydän mun kalsarit jostain ...