Moroskooppi

Wednesday, December 14, 2005

Rakas päiväkirja

Krapula!

Herättyäni heti muistin, että tuli taas humalassa jotakin blogattua.

No, eihän tuo niin kamala ollut. Katkera korkeintaan.

Mutta katkerahan minä olen, ja kateellinen. Kateellinen kaikille niille, joilla on kyky ilman logiikan rasitetta uskoa johonkin: Allahiin, Jahveen, Keskustapuolueeseen, Plussapisteisiin...

Tuesday, December 13, 2005

Typerä, typerä piispa

Kun TV-ohjelman lööpissä tarjotaan viitekehys: Maarit Tastula, virallinen piispa ja tsunami, niin sitä ei tämmöinen ihmettelevä Tuomas voi jättää katsomatta, niin luja on tiedonjano tässä asiassa tässä Moroskoopissa.

Siis silloin hakee paikallinen Moro sipsipussin, korkkaa kossupullonsa ja asettaa antennit vastaanoton asentoon.

Kerro minulle nyt, Huovinen, kerro.
Hyvänenaikasentään, kyllä piispan täytyy tietää, kyllä piispan pitää pystyä selittämään edes jotakin jostakin.

Ja vitut.

Kaikki sinun selvityksesi, piispa Huovinen, olivat kotoisin ihan samasta persereiästä kuin on kaikki muukin tyhjänpäiväiväinen höpinä mistä hyvänsä asiasta. Mistä ne mahtavat sinulle siinä hommassa maksaa helvetisti kuukaudessa? Sinä olet henkilö, joka selkeästi näkyy nousseen pätemättömyytensä tasolle.

Hyi helvetti.

Ja jos jostakin syystä, piispa Huovinen, koet tämän arvion mistä hyvänsä pätevyydestäsi jollakin tavoin henkilökohtaista arvoasi loukkaavaksi, niin pyytämällä kerron oitis henkilötietoni mahdollista haastetta varten.

Kiitos.

Taavetti ja Tiina

Näin joulun lähestyessä mieli hanakasti nöyrtyy pohtimaan omaa riittämättömyyttä.Taas on aika tunnustaa, että veroeuroni eivät tänäkään vuonna riitä kattamaan Björn Wahlroosin kuittaamaa maataloustukea. Siihen tärkeään tehtävään tarvittiin taloyhtiömme A-rapun asukkaitten yhteinen ponnistus.

Laulussa muinoin Taavetti ja Tiina saivat kyydin joulukirkolle varakkaamman naapurin reen jalasten kannoilla. Nykypäivän varakkailla ei ole usein aikaa tällaiseen hempeämielisyyteen, vaan kaupunkimaasturilla losautetaan joululoskat Taavetin ja Tiinan toppatakille.Vaikka siinä hetkessä, kurat silmillä, on suuri houkutus nostaa keskari pystyyn, muistaa nykypäivän Taavetti, että hänen oma riittämättömyytensä on merkittävä osasyy rikkaan naapurinsa ahdistukseen.

Sosialidemokratian kehitysversioon 1.03 sisältyy sanaton lupaus siitä, että omaisuusarvot pidetään vakaina vaikka valtion tuella. Tämä on meidän tapamme tökätä markkinataloutta tikulla silmään, mutta tulemmeko useinkaan ajatelleeksi kuinka hankalaa on omaisuutta nykyisessä byrokratiassa kehittää. Siinä oravanpyörässä on sisarosuudet mietittävä ja monta EU-lomaketta rastitettava. Ei se aina niin helppoa ole.

Onneksi voin nyt Jeesuksen syntymäjuhlaa odotellessa lohduttaa niitä, jotka joutuvat elämään vaurauden kirouksessa: "Luo köyhän niinkuin rikkahan saa joulu ihana".

Wednesday, December 07, 2005

Älykkyysosamääräni on 81

Ja olen ylpeä siitä.

Äly on semmoinen resurssi, että sitä kullakin on omasta mielestään kutakuinkin sopivasti, kuten myös huumorin ymmärrystä.Omaani olen siinä mielessä tyytyväinen, että esimerkiksi Koskenkorvan koskenkorvapitoisuuteen verraten sitä on lähes tuplamäärä.

Turhan älykkäänä joutuisi heti pohtimaan, pilkistääkö blogisanomien taikka Kilpir Jäädykepiirik Krapulablogin mainesanojen läpi satiirintynkä elikkäs pieni vittuilu, mutta nyt en joudu uhraamaan asialle ajatustakaan, vaan otan kaiken, Seppo Kyllösen tavoin, ähkyen vastaan. Kumpaakin blogia rakastan varauksetta.

Moroskoopin kolmannen (no neljännen sitten...) tulemisen jälkeen tein pyhän päätöksen asettua päivänblogistiikan ulkopuolelle, mutta kun tämä nyt meni siltä osin suutariksi kumminkin, niin ehkä minä ainakin Sedikselle olen selityksen velkaa, kun olen häntä julkisesti nylkyttänyt nilkkaan homoerotiikan termein.

Niin, katsopas Sedis! Kun silloin aikoinaan jonkin infantiilin tarinan blogissa kerroin, kommentoit sinä sitä tyttäresi kautta, mistä minä tietysti olin sanomattoman ylpeä. Mutta silloin aikoinaan kävi minulle semmoinen lapsus, - ja Sedis oli siis vallan tuntematon nimi tuolloin vielä - että luulin sinua ensin naiseksi. Kun minä selasin sinun siihenastisia kirjoituksiasi, olin lähes yhtä haltioissani kuin sittemmin pettynyt siihen, että paljastuit kuitenkin mieheksi. Sen jälkeen tunteeni blogiasi kohtaan ovat aina olleet -ilman sinun syytäsi- ristiriitaiset. Tunnekuohun vakavuutta voisi negaation kautta verrata siihen, että Krapulablogin emäntä paljastuisi yhtenä päivänä hemaisevaksi blondiksi. Ymmärrät varmaan ja antanet anteeksi?

Jos tietäisin, mitä pateettinen tarkoittaa, uskoisin sen kutakuinkin kuvaavan sitä tuntoa, jossa tätä blogia ollaan taas tyrkyttämässä luettavaksi. Niin surkuhupaisalta kuin se kuullostaakin, aloin kovin kaivata taas semmoista kommunikaation kanavaa, jonne sielunsa laskiämpärin saa selittämättä satunnaisesti tyhjentää.

Nyt minulle riittää, että kaikki te tämän listallenne tähän mennessä tilanneet ja alussa kommentoineet silloin tällöin vilkuilette. No jaa, teidän ihanien lisäksi minä rehellisesti sanoen Ainailonan haluaisin ja Länkytyksen Mikon, vielä.

Lyhyesti ponnahduslautaurheilusta

Saan nykyisin noin 83% päivittäisestä informaatioannoksestani aamuteeveestä.
Tänä aamuna siellä keskusteltiin aiheesta, joka sai minut suunniltani, enkä pysty siksi olemaan asiaa kommentoimatta.

Tiesittekö, että tullessaan raskaaksi naisurheilija tulee syrjäytetyksi maajoukkuevalmennuksesta!

On se yhtä perkelettä.

Eikö siellä urheilun päätösportaassa ymmärretä, että raskauden 8. kuukaudella ollessaan esimerkiksi uimahyppääjä saa vallan vireän vastapompun laudasta (ruots. motjyck). Tällöin voi laudan säätää tiukemmalle, ja painopisteen ollessa alavartalossa kolmoisvoltti pyörii lähes tahtomatta.

Onko tämmöinen nyt sukupuoleen sidottu vääryys, vai joutuuko esimerkiksi pyöräilymaajoukkueesta vilttiketjuun, jos jalka katkeaa junaonnettomuudessa.

Tämä ei voi olla oikein.

Tuesday, December 06, 2005

Itsenäinen iltapuku

Alkuvaiheessa itsenäisyyden ylläpito oli raakaa peliä. Siinä tanner jyskäsi ja aitaa kaatui.Viittaan siis tässä vaiheeseen, jolloin hevoset vielä naivat.Itsenäisyyden nykyisessä tilassa e.m. tehtävä on delegoitu keinosiemennysyhdistyksille ja päähuomio kiinnittyy siksi iltapukutrendeihin.

Mediaa selatessa voi huomata, että itsenäisyyden syvin olemus heijastui sangen graafisesti kansanedustaja Tiuran ylösalaisin käännettyä tornadoa muistuttaneesta hässäkästä. Sen symbolinen arvo on nyt aamuteeveessä ohitettu kyseenalaisin perustein. Minusta se selkeästi kuvasti kuinka vaikea itsenäisyys on ensin valmistaa ja sitten pitää yllä. Kun se samalla hoiteli merkittävän osan juhlatilojen siivoukseta, voidaan valintaa pitää perin onnistuneena.

Jos itsenäisyyttä haluttaisiin kehittää nykypäivän arvoja vastaavaksi, niin kyllä yksi selkeä puute on tekstiviestiäänestyksen puuttuminen juhlavastaanoton TV-lähetyksestä. Jos osa kekkerien kustannuksista voitaisiin sillä tavoin rahoittaa, niin valtiolla voisi olla varaa osallistua vaikka soppatykillisellä köyhien ja asunnottomien itsenäisyysjuhlintaan. Nykyään joudutaan ehkä liiaksi priorisoimaan.

Asiaan vihkiytymättömälle on ehkä lopuksi hyvä tarkentaa, että linnanjuhlien kulut eivät juurikaan ole vähäosaisilta pois. Suurinta osaa juhlijoistahan ylläpidetään ympäri vuoden verovaroista, joten juhlinta-ajan he pysyvät poissa kotijääkaapeilta, ja paine tehdä korotuksia palkkaluokkiin tältä osin tasaantuu.

Sunday, December 04, 2005

Mörökölliys ja perkuujätteet

Minusta on kovin herttaista, kun suomalainen sähkömedia - jota julkinen valta ei ohjaa - aika ajoin marssittaa valtakunnan virallisen viisaan selittämään näppärin sanankääntein tuulipukukansalle meneillään olevia ilmiöitä ikäänkuin passiiviin pukeutuneena.

Ja sitten printtimedia - jota julkinen valta ei myöskään ohjaa - peesaa perässä.

Esittämistyylinä niin sanottu käänteis-häkkinen yhdellä kierteellä.

Suora Häkkinen menee siis jotenkin siihen tapaan, että kun sä tulet maailmalta himaan, niin sua ei aina jaksa kauheesti kiinnostaa mitä asiaa kaikilla selkääntaputtelijoille sulle on.

Käänteis-häkkisessä yleissyyttävä sormi kääntyy naapurin kautta lopulta osoittamaan kuitenkin yksikön toista otsaan.

"Tirkistelystä on tullut hyve", tarkoittaa siis ensin sitä, että teidän naapuria alkaa Seiskaa plärätessä oitis ahdistaa, ellei lehdessä lue kenet Matti on sillä viikolla pieksänyt tai puukottanut. Mutta kun se naapuri on sinun sauvakävelykumppanisi, niin kyllä se sinuakin vähän tarkoittaa. Ja minua.

Ensin Saarisen, Himasen, Airaksisen ja nyttemmin Ollilan olomuodossa vertauskuvallinen jakkupuku vittuilee tuulipuvulle, mutta niin markkinamyönteiseen sävyyn, ettei tuulipuku heti huomaa.

"Tietoyhteiskunta on vuorovaikutukseen perustava luovuuden yhteiskunta", sanoi esiajattelun ihmelapsi Himanen ja tuulipuvut taputtivat.
Sitten kun hän sanoi: "Suomessa vallitsee kateuden ilmapiiri, joka helposti tappaa kaiken luovuuden ja uusien asioiden keksimisen. Kutsun sitä termillä portsarin sydän", taputtivat tuulipuvut edelleen, vaikka se tarkoitti, että ainoastaan jossakin muualla ei vallitse.

Aika suoraan se minusta silloin viestitti, että suomalainen sovellus vuorovaikutuksesta ja luovuudesta olisi käydä tunkemassa silakoiden perkuujätteet Lindholmin postiluukusta pelkästään siitä syystä, että niillä on se alle kymppitonnin ajettu Toyota Corolla.

Herttaista minusta on myös, kun nämä viisaat aina sanovat "esimerkiksi Nokia", vaikka tuulipuvutkin tietävät, että siihen lauseeseen sopivaa toista esimerkkiä ei ole näillä halmeilla.

Ja erityisen herttaista on minusta aina silloin, kun filosofit ratkovat talouskehityksen suuria suuntaviivoja. Milloin he tarjoavat kansantalouden tilkkeeksi kulttuurivientiä rock-musiikin muodossa, vaikka tuulipuku aavistaa, ettei näiden kulttuurimenestyjien yhteenkään laskettu liikevaihto vastaa edes keskipienen puusepänverstaan liikevaihtoa.
Milloin kantavana ajatuksena on korvata teknokraatteja humanisteilla yritysjohdossa tai käydä porukalla kohtaamaan mörökölli-ilmiötä. Ja onhan se Kalevalakin nyt julkaistu Yhdistyneissä Arabiemiraateissa.

On se hyvä, että suomalaisyrityksillä on käytettävissä tällainen voimavara. Ja vaikka pää välillä vaihtuu, sanoma on liikuttavan sama.

Tokihan me jo valmiiksi tiedämme, että akateemisessa maailmassa, kirkon työmailla taikka julkisessa hallinnossa työuupumus, kiusaaminen ja mörökölliys ovat tuiki tuntemattomia ilmiöitä.